Pyhäinpäivä
 

Pyhäinpäivänä muistamme edesmenneitä rakkaitamme ja viemme haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Yhdessä kynttilät ja lyhdyt muodostavat valomeren, joka valaisee marraskuun pimeyden. Sen lisäksi, että muistamme rakkaitamme, tämä päivä muistuttaa meitä myös toivosta kohdata heidät jälleen.

Pyhänpäivänä 2.11.2024 

Sanajumalanpalvelus
Suomussalmen kk kirkossa klo 10.00

Messu Vuokin kirkossa klo 13.00

Sanajumalanpalveluksessa ja messussa luetaan edellisen Pyhäinpäivän jälkeen poisnukkuneiden
nimet ja sytytetään kynttilä heidän muistolleen.

Suomussalmella jumalanpalveluksen jälkeen kahvitarjoilu
 

Pyhäinpäivän rastipolku
Härkökankaan hautausmaalla

Pyhäinpäivä 

Pyhäinpäivä on siirtyvä pyhäpäivä, jota vietetään 31.10.-6.11. välisenä lauantaina.
Ennen pyhäinpäivää vietettiin Suomessa vakiintuneella paikalla 1.11. (joka se on edelleen useassa maassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa), mutta vuonna 1955 päivä siirrettiin työviikolta lauantaille. Tällöin päivän nimi oli pyhäinmiestenpäivä. Vuonna 1967 päivän nimi lyhennettiin sen nykyiseen muotoon, vaikka alkuperäinen nimi näkyy joissakin yhteyksissä edelleen.

Pyhäinpäivän historia ja perinteet

Pyhäinpäivän juuret juontuvat roomalaiseen Lemuria-juhlaan, jota vietettiin yhdeksän päivän ajan toukokuussa. Juhlan tarkoituksena oli lepyttää rauhattomia sieluja sekä estää kuolleita vahingoittamasta sukulaisiaan. 800-luvulla Lemuria-juhlan paikka siirrettiin marraskuun 1. päivälle paavi Gregorius III:n toimesta. Syytä tälle siirrolle ei ole historiankirjoissa kerrottu, mutta syynä saattoi olla joko pakanallisten sadonkorjuujuhlien korvaaminen tai se, että pyhimysten ja marttyyrien juhliminen oli syksyllä viisaampaa, koska sato oli korjattu ja näin ollen pyhiinvaeltajille oli tarjolla enemmän ruokaa.

Ensimmäiset tiedot nykypäiväiseen pyhäinpäivään viittaavasta päivästä ovat 300-luvulta, jolloin alettiin viettämään yhteistä muistopäivää kuolleiden kristittyjen muistoksi. Tähän aikaan kalenteri alkoi täyttymään eri marttyyrien ja pyhimysten päivistä, joten kirkko päätti juhlistaa kaikkia pyhiä yhtenä päivänä. Alun perin pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta kristillisestä päivästä, kaikkien pyhien päivästä (Festum omnium sanctorum), jota vietettiin 1.11. sekä kaikkien uskovien päivästä (Commemoratio omnium fidelium defunctorum), jota vietettiin 2.11.

Suomeen pyhäinpäivästä tuli vainajien muistolle omistettu päivä vasta 1800-luvulla, vaikkakin suurin osa luultavasti muistaa kuolleita omaisiaan, läheisiään ja ystäviään eivätkä niinkään uskonsa puolesta kuolleita marttyyreja. Haudoilla käynti yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, jolloin sinne vietiin kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia.

Kirkoissa pyhäinpäivä on tärkeä päivä; se on neljänneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä. Kirkoissa järjestetään jumalanpalveluksia ja useassa kirkossa luetaan vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet sekä sytytetään kynttilät heidän muistolleen. Liturginen väri on punainen marttyyrien vuoksi, mutta myös puhdasta valkoista käytetään etenkin iltajumalanpalveluksissa.

Ennen vanhaan nykyisen pyhäinpäivän tienoilla Suomessa vietettiin sadonkorjuujuhlaa, kekriä. 1800-luvulla nämä kaksi, pyhäinpäivä ja kekri, sekoittuivat keskenään. Kekrin iloiset ja railakkaat juhlinnat ovat jääneet unholaan ja tilalle on tullut harrasmielisempi pyhäinpäivä, vaikkakin pyhä on yleisesti aika huomaamaton. Tosin nykyään kekriperinteet nostavat päätään joko perinteisen kekrin tai Yhdysvalloista tulleen halloweenin muodossa.