Jumispyhis, Kati

Miten päädyit pyhäkoulunohjaajaksi?

Halusin toimia seurakunnassa osana kristityn kutsumusta. Seurakunta on ihmisten yhteisö! Pappi ehdotti pyhäkoulunohjaajana toimimista.

Minkälaista pyhäkoulua pidät? Mitä siellä tehdään?

Kokeilimme messun aikana pidettävää pyhäkoulua. Keskityimme tärkeimpiin, isompiin kirkkopyhiin, kuten palmusunnuntaihin ja helluntaihin. Pyhäkoulun sisällöt olivat Päkän vinkeistä kirkkovuoden mukaan. Jumispyhiksen tavoitteena oli kannustaa pienten lasten vanhempia käymään kirkossa, tarjoamalla messun aikana oleva pyhäkoulu, jota Suomusalmella ei ollut aiemmin ollut.

Minkäikäisiä ja miten paljon lapsia pyhäkoulussa käy?

Lapsia oli noin kymmenen ja he olivat 2-7-vuotiaita.

Mistä iloitset pyhäkoulussa?

Parasta on ollut yhteys seurakuntaan, kuten messun ehtoollispöytään tuleminen sekä virpominen ja Yhteisvastuu-keräys kirkkokahveilla. Seurakuntalaisilta tuli ihastunut vastaanotto! Ihmisten ilo lapsista oli käsinkosketeltavaa. Tavoite siitä, että lasten vanhemmat olisivat tulleet messuun, ei toteutunut, mutta messuun osallistujat pitivät lasten läsnäolosta paljon. Mieleen on jäänyt myös esimerkiksi, kun kirkkoherran lähtömessun aikana sakastissa pidetyssä pyhäkoulussa oli Anu-ohjaajan askartelemaa limaa, sillä raamatunkertomuksena oli Joona valaan vatsassa. Taaperot pääsivät salaa limaan käsiksi ja se levisi ympäri sakastia!

Mitä haluat sanoa muille messun aikana olevasta pyhäkoulusta?

Haluaisin rohkaista viemään pyhäkoulua seurakunnan arkeen ja etsimään kosketuspintoja esimerkiksi diakoniasta, aikuisten toiminnasta ja riparilta – ylittämään rajoja seurakunnan toimintamuotojen väliltä. Pyhäkoulu toimii ja on näkyvää! Ehtoollisella käynti pyhäkoululaisten kanssa oli liikuttava ja koskettava hetki. Uskon, että se on elämys, joka jää lapsen mieleen.